Aakenustunturi jää helposti Ylläksen tunnetuimpien tuntureiden varjoon. Se ei hallitse Äkäslompolon maisemaa samalla tavalla kuin Yllästunturi, eikä sen nimi tule vastaan yhtä usein kuin esimerkiksi Kesängin tai Kukastunturin. Aakenuksessa on kuitenkin aivan omanlaisensa tunnelma.
Pitkä tunturi kohoaa Pallas-Yllästunturin kansallispuiston eteläosassa. Sen ympärillä on metsiä, soita ja avaraa maisemaa, jossa tunturi näkyy jo kaukaa. Retkeilija.fi:n tiimille Aakenus on tullut tutuksi eri vuodenaikoina. Tunturin maisemissa on kävelty sulan maan aikaan, keväällä jänkillä on hiihdetty kantavilla hangilla ja talvella Aakenustunturille on noustu metsäsuksilla.
Jokainen retki on näyttänyt Aakenuksesta hieman erilaisen puolen. Tunturin hienous ei oikeastaan rajoitukaan huipulle nousemiseen, sillä Aakenuksen maisemista voi nauttia monella tavalla ja eri vuodenaikoina.
Aakenustunturi on pitkä ja erämainen tunturi
Aakenustunturi on muodoltaan pitkä ja hevosenkengän kaltainen, minkä huomaa hyvin myös sitä kauempaa katsellessa.
Aakenuksen ympäristö tuntuu monin paikoin hyvin erilaiselta kuin Äkäslompolon vilkkaimpien reittien ympäristö. Pitkä tunturialue ja sitä ympäröivät metsät ja suot muodostavat avaran maiseman. Täällä huomio kiinnittyy helposti juuri maiseman väljyyteen ja Aakenuksen pitkään tunturiselänteeseen.
Aakenuksen näkee hienosti jo tunturin ympäristöstä
Yksi hyvä tapa nauttia Aakenuksesta on lähteä kävelemään sen maisemiin ilman tavoitetta nousta tunturin huipulle. Äkäslompolon ja Kittilän välisen tien suunnalta Retkeilija.fi:n retkillä on lähdetty kävelemään avoimeen maastoon, jonka takana Aakenustunturi kohoaa.
Näillä retkillä ei ole kuljettu merkittyä retkeilyreittiä. Kyse on omista kävelyretkistä Aakenuksen ympäristössä, eikä kuvausta pidä käyttää reittiohjeena.
Avoimella jänkällä Aakenus näyttää aivan erilaiselta kuin metsän keskeltä. Kun edessä ei ole tiheää puustoa, tunturin pitkä muoto erottuu hyvin ja maisema avautuu kauas.
Aakenuksesta nauttiminen ei siis edellytä huipulle nousemista. Joskus hienoin näkymä tunturiin avautuu nimenomaan hieman kauempaa.
Keväthanki muuttaa jänkän aivan toisenlaiseksi
Yksi hienoimmista kokemuksista Aakenuksen maisemissa on ollut keväinen hiihtoretki. Paikka oli tuttu jo kävelyretkiltä, mutta keväthangella sama maisema näytti aivan erilaiselta.
Retkipäivänä hanki kantoi hienosti. Jänkän päällä oli kova, paikoin lähes jäinen pinta, ja suksilla pääsi liikkumaan avoimessa maisemassa Aakenustunturin näkyessä taustalla.
Kantava keväthanki voi tehdä talvisesta liikkumisesta hienoa, mutta olosuhteet voivat muuttua nopeasti. Lämpötila, auringonpaiste ja vuorokaudenaika vaikuttavat hangen kantavuuteen. Aamulla kova pinta voi pehmetä päivän aikana huomattavasti.
Siksi keväthangelle ei kannata lähteä sillä oletuksella, että olosuhteet ovat samanlaiset kuin edellisellä retkellä. Tilanne täytyy arvioida aina uudelleen.
Metsäsuksilla Aakenustunturin huipulle
Talvinen retki Aakenustunturille alkoi Pyhäjärven pysäköintialueen suunnalta. Huipulle ei noustu merkittyä reittiä pitkin, vaan metsäsuksilla oman suunnitelman mukaan.
Metsäsukset sopivat tällaiseen liikkumiseen hyvin silloin, kun lumiolosuhteet ovat niille otolliset. Pitkä suksi kantaa pehmeässä lumessa, ja liikkuminen tunturimaastossa on hyvin erilaista kuin hoidetulla ladulla.
Retkipäivänä olosuhteet olivat hienot ja hanki kantoi hyvin. Aakenuksen huipulla jäi mieleen ennen kaikkea avaruus. Tunturi on pitkä, joten ylhäällä hiihtäminen ei tarkoittanut vain käyntiä yhdessä huippupisteessä. Hyvällä hangella siellä oli hienoa jatkaa suksilla avarassa tunturimaisemassa.
Tätä kokemusta ei pidä tulkita reittiohjeeksi Aakenuksen huipulle. Tunturissa talvella liikkuminen edellyttää omien taitojen lisäksi sään, näkyvyyden, lumiolosuhteiden ja suunnistamisen huomioimista. Yhdellä retkellä käytetty kulkulinja ja vallinneet olosuhteet eivät kerro siitä, mikä olisi turvallinen tapa liikkua toisena päivänä.
Aakenuksen alueella on myös merkittyjä reittejä
Vaikka Retkeilija.fi:n omat retket Aakenuksen maisemissa eivät yleensä kulje merkittyjä reittejä, alueeseen voi tutustua myös virallisia reittejä pitkin. Kesäkaudella Aakenuksen suuntaan pääsee useammasta suunnasta.
- Totovaaran tunturireitti lähtee Totovaaran pysäköintialueelta ja vie Aakenustunturin maisemiin.
- Vareslaen kierros lähtee Pyhäjärven pysäköintialueelta ja kulkee Aakenuksen suuntaan.
- Aakenustupa on kuuden hengen autiotupa Aakenustunturin puurajan tuntumassa.
- Talvella Aakenustunturin ympäri kulkee hiihtolatu.
Ajantasaiset reitit, niiden kunto ja alueella voimassa olevat ohjeet kannattaa tarkistaa ennen lähtöä Ylläksen ja Pallas-Yllästunturin kansallispuiston virallisista tiedoista. Tämä on erityisen tärkeää silloin, kun retkelle lähdetään eri vuodenaikana kuin alueella on aikaisemmin liikuttu.
Pyhäjärvi on hyvä lähtöpaikka Aakenuksen maisemiin
Aakenuksen Pyhäjärvi sijaitsee Aakenustunturin ja Pyhätunturin välisessä maisemassa. Pyhäjärven pysäköintialueelta pääsee järven rannalle, jossa on retkeilijöille tarkoitettuja taukopaikkoja.
Pyhäjärven suunnasta lähtee myös merkitty Vareslaen kierros Aakenuksen suuntaan. Retkeilija.fi:n talvinen metsäsuksiretki Aakenukselle lähti samalta suunnalta, mutta retkellä ei kuljettu Vareslaen kierrosta eikä muutakaan merkittyä reittiä huipulle.
Tämä ero on tärkeä, sillä kokemuksen kuvaus ei ole suositus seurata samaa kulkulinjaa. Jos Aakenuksen alue ei ole ennestään tuttu, merkittyjen reittien käyttäminen on selkein tapa tutustua maisemiin.
Aakenus näyttää erilaiselta jokaisena vuodenaikana
Aakenustunturi ei ole Retkeilija.fi:lle kohde, joka olisi tullut tutuksi yhdellä retkellä. Tunturi on nähty sulan maan aikaan jänkän takana, sen maisemissa on hiihdetty kevään kovilla hangilla ja talvella tunturiin on noustu metsäsuksilla. Ylläksen alueen tuntureista Retkeilija.fi on käynyt myös Kuertunturilla, jonka huipulta avautuvat hienot näkymät Äkäslompolon suuntaan.
Vuodenaika muuttaa maisemaa paljon. Sulan maan aikaan jänkät, metsät ja tunturi muodostavat yhdenlaisen kokonaisuuden. Talvella lumi peittää pienet maaston muodot, ja keväällä kantava hanki voi tehdä tutuistakin maisemista aivan uudenlaisia.
Aakenuksen huipulle nousu metsäsuksilla on jäänyt mieleen hienona retkenä, mutta aivan yhtä vahva muisto on keväinen hiihtopäivä jänkällä Aakenustunturin näkyessä taustalla.
Ehkä juuri siinä on Aakenuksen viehätys. Tunturiin ei tarvitse suhtautua paikkana, joka käydään kerran huiputtamassa. Sen maisemiin voi palata uudelleen ja nähdä joka kerralla jotakin hieman erilaista.
