Hyvä leiripaikka voi tehdä vaellusyöstä huomattavasti mukavamman. Huonosti valittu paikka taas saattaa paljastaa ongelmansa vasta myöhemmin, kun teltta on jo pystytetty ja sade alkaa valua kohti teltan pohjaa tai tuuli yltyy yön aikana.
Leiripaikkaa ei siksi kannata valita pelkästään sen perusteella, missä maisema näyttää hienolta tai mihin päivän vaellus sattuu päättymään. Muutaman minuutin tarkastelu ennen teltan pystyttämistä voi säästää märiltä varusteilta, huonosti nukutulta yöltä ja turhalta teltan siirtämiseltä.
Sopivassa paikassa yhdistyvät tasainen ja riittävän kuiva alusta, suoja säältä sekä mahdollisuus yöpyä niin, ettei ympäröivä luonto kärsi. Ennen leiriytymistä pitää lisäksi tarkistaa, onko alueella ylipäätään sallittua yöpyä.
Tarkista ensin, saako alueella leiriytyä
Jokaisenoikeuksien perusteella luonnossa saa yleensä oleskella ja yöpyä tilapäisesti siellä, missä liikkuminenkin on sallittua. Leiriytyminen ei kuitenkaan saa aiheuttaa vähäistä suurempaa haittaa maanomistajalle eikä häiritä kotirauhaa. Pihapiirien läheisyyteen ei siis pidä pystyttää telttaa.
Luonnonsuojelualueilla tilanne voi olla toinen. Kansallispuistoissa ja muilla suojelualueilla leiriytymistä voidaan rajoittaa aluekohtaisilla säännöillä. Joissakin kohteissa telttailu on sallittu vain siihen osoitetuilla paikoilla. Retkikohteen säännöt kannattaa siksi tarkistaa ennen lähtöä.
Merkitty telttailualue on usein myös käytännössä helppo vaihtoehto. Läheltä voi löytyä kuivakäymälä, vesipiste tai tulentekopaikka, eikä sopivaa paikkaa tarvitse alkaa etsiä päivän päätteeksi.
Etsi mahdollisimman tasainen ja kuiva alusta
Telttapaikan pitäisi olla riittävän tasainen, jotta yön aikana ei jatkuvasti valu makuualustan mukana teltan toiseen laitaan. Pieni kaltevuus ei välttämättä haittaa, mutta selvästi viettävää paikkaa kannattaa välttää.
Katso myös, mitä teltan alle jää. Suuret kivet, juuret ja terävät oksat tuntuvat helposti makuualustan läpi ja voivat pahimmillaan vahingoittaa teltan pohjaa. Maata ei kuitenkaan tarvitse ryhtyä muokkaamaan telttaa varten. Parempi ratkaisu on etsiä hieman sopivampi paikka.
Kuiva ja vettä läpäisevä maa on yleensä parempi kuin selvä painanne. Tasaiselta näyttävä kuoppa voi sateella kerätä vettä juuri siihen kohtaan, johon teltta on pystytetty. Myös aivan suon reunaa tai muuten märkää maastoa kannattaa tarkastella sillä silmällä, miltä paikka näyttäisi muutaman tunnin jatkuvan sateen jälkeen.
Vältä kohtia, joihin sadevesi kerääntyy
Hyvällä säällä veden kulkureittejä ei aina huomaa. Ennen teltan pystyttämistä ympärille kannattaa siksi vilkaista vähän laajemmin.
Jos telttapaikka sijaitsee ympäröivää maastoa alempana, vesi voi rankkasateella valua siihen useasta suunnasta. Samoin paljas ja tiivis maa voi johtaa vettä aivan eri tavalla kuin vettä paremmin läpäisevä maaperä.
Pieni korkeusero ympäristöön nähden on usein parempi vaihtoehto kuin syvä ja suojaisa painanne. Painanteessa voi myös olla ympäröivää maastoa viileämpää ja kosteampaa, vaikka paikka vaikuttaisi tuulelta suojaisalta.
Ojia teltan ympärille ei pidä kaivaa. Hyvä telttapaikka valitaan sellaisesta kohdasta, jossa luonnollinen veden kulku ei aiheuta ongelmaa.
Huomioi tuulen suunta ja maaston tarjoama suoja
Avoin tunturin laki voi näyttää täydelliseltä leiripaikalta, mutta sääolosuhteiden kannalta se ei yleensä ole paras vaihtoehto. Tuuli voi tunturissa voimistua nopeasti, eikä suojaa välttämättä ole lähellä.
Metsänreuna, loiva rinne tai muu luonnollisesti suojainen kohta voi olla huomattavasti miellyttävämpi. Telttaa ei kuitenkaan kannata pystyttää paikkaan, jossa ympärillä on huonokuntoisia tai kuolleita puita ja suuria oksia, jotka voivat pudota kovalla tuulella.
Tunturissa kannattaa katsoa myös maaston muotoja. Harjanteen tuulenpuoleinen reuna voi olla huomattavasti tuulisempi kuin hieman alempana oleva kohta. Toisaalta syvä painanne ei välttämättä ole hyvä vaihtoehto, vaikka siellä tuulee vähemmän.
Leiripaikkaa kannattaa siis tarkastella muutaman kymmenen metrin säteellä ennen teltan pystyttämistä. Pienikin siirtyminen voi tarkoittaa huomattavasti suojaisampaa paikkaa.
Vesistön läheisyys on hyödyksi, mutta aivan rantaan ei tarvitse mennä
Vesi on pitkällä vaelluksella tärkeä leiripaikan valintaan vaikuttava tekijä. Jos juomavesi otetaan luonnosta, veden saatavuus kannattaa huomioida jo päivän reittiä suunniteltaessa.
Telttaa ei silti tarvitse pystyttää aivan rantaviivaan. Rannan tuntumassa voi olla kosteampaa ja kylmempää kuin hieman kauempana, ja vedenpinta voi sateiden seurauksena nousta. Lisäksi leiriytymisessä kannattaa välttää tarpeetonta kulumista aivan vesistön rannalla.
Peseytymisessä ja tiskaamisessa kannattaa huolehtia siitä, etteivät pesuaineet tai ruoantähteet päädy vesistöön. Veden läheisyys ei myöskään tarkoita automaattisesti, että vesi olisi sellaisenaan turvallista juotavaksi. Veden käyttö ja tarvittaessa puhdistaminen ovatkin oma tärkeä erätaitonsa.
Katso myös, mitä teltan yläpuolella on
Telttapaikkaa valitessa huomio kiinnittyy helposti vain maahan. Yhtä tärkeää on katsoa ylöspäin.
Vanhojen puiden suuret kuolleet oksat voivat pudota kovassa tuulessa. Erityisesti voimakkaalla tuulella metsikön kuntoa kannattaa tarkastella tavallista huolellisemmin.
Jyrkän rinteen tai kallion alla taas kannattaa miettiä, onko paikassa esimerkiksi putoavien kivien vaaraa. Useimmiten kyse on yksinkertaisesti siitä, että leiripaikkaa tarkastellaan kokonaisuutena ennen kuin rinkka puretaan ja teltta pystytetään.
Muutaman metrin päässä oleva paikka voi olla aivan yhtä tasainen mutta selvästi turvallisempi.
Älä leiriydy keskelle kulkureittiä
Vaelluspolku tai sen vieressä oleva tasainen kohta saattaa päivän päätteeksi houkutella teltan paikaksi. Vilkkaalla reitillä teltta kannattaa kuitenkin sijoittaa niin, ettei se estä muiden kulkemista.
Sama koskee taukopaikkoja, laavujen ympäristöä ja muita yhteisiä alueita. Telttaa ei ole hyvä pystyttää kohtaan, jota muut tarvitsevat ruoanlaittoon, kulkemiseen tai veden hakemiseen.
Jos alueella on valmiiksi muodostunut telttapaikka ja sen käyttäminen on sallittua, se on usein hyvä vaihtoehto. Näin leiriytymisen aiheuttama kuluminen ei leviä jatkuvasti uusiin kohtiin.
Luonnossa yöpyessä hyvä periaate on, että paikka näyttää lähdön jälkeen mahdollisimman samalta kuin tullessa. Roskat viedään mukana eikä kasvillisuutta rikota leirin rakentamiseksi.
Tulentekopaikka ei kuulu automaattisesti leiripaikkaan
Leiripaikan valinta ja nuotion tekeminen ovat kaksi eri asiaa. Vaikka teltan saa pystyttää johonkin jokaisenoikeuksien perusteella, avotulen tekeminen toisen maalle vaatii lähtökohtaisesti maanomistajan luvan. Retkikohteissa kannattaa käyttää tarkoitukseen osoitettuja tulentekopaikkoja ja tarkistaa aina kyseisen alueen säännöt sekä voimassa olevat maastopalovaroitukset.
Tulen tekeminen ei myöskään ole välttämätöntä leiriytymisen kannalta. Ruoan voi valmistaa retkikeittimellä silloin, kun sen käyttö on olosuhteet ja mahdolliset rajoitukset huomioon ottaen turvallista.
Jos nuotion sytyttäminen hankalissa olosuhteissa kiinnostaa, Retkeilija.fi:n artikkelissa tulenteko märässä metsässä käydään läpi, miten tuli saadaan syttymään kosteilla puilla ja mitä onnistunut tulenteko vaatii.
Hyvä leiripaikka löytyy usein ennen kuin sitä on pakko etsiä
Leiripaikan etsimistä ei kannata jättää siihen hetkeen, kun alkaa olla pimeää ja päivän viimeiset voimat ovat lopussa. Reittiä kulkiessa voi jo hyvissä ajoin tarkkailla paikkoja, jotka näyttävät sopivilta yöpymiseen.
Jos suunniteltu paikka osoittautuu märäksi, tuuliseksi tai muuten huonoksi, jäljellä on silloin vielä aikaa jatkaa matkaa. Kiireessä tulee helpommin hyväksyneeksi paikan, jonka puutteet huomaa vasta teltassa.
Ennen rinkan purkamista kannattaa tehdä nopea tarkistus:
- Saako tässä leiriytyä?
- Onko alusta kuiva ja riittävän tasainen?
- Mihin vesi kulkisi, jos yöllä sataisi?
- Onko paikka suojassa pahimmalta tuulelta?
- Onko teltan yläpuolella turvallista?
- Häiritseekö leiri muita kulkijoita tai ympäröivää luontoa?
Kun nämä asiat ovat kunnossa, teltan voi pystyttää paljon luottavaisemmin. Hyvä leiripaikka ei välttämättä ole maiseman näyttävin kohta. Usein paras paikka on hieman huomaamattomampi, kuiva ja suojainen kohta, jossa yön saa viettää rauhassa ja josta aamulla voi jatkaa matkaa ilman, että leiristä jää juuri mitään jälkeä.
