Kartan ja kompassin käyttö kuuluu vaeltajan tärkeisiin perustaitoihin. Puhelimen karttasovellus ja GPS helpottavat suunnistamista, mutta niiden rinnalla on hyvä osata hahmottaa oma sijainti kartalta ja kulkea tarvittaessa oikeaan suuntaan tavallisen kompassin avulla.
Suunnistamista ei tarvitse opetella kerralla täydellisesti. Aluksi riittää, että tunnistat kartan tärkeimpiä merkintöjä, osaat verrata karttaa ympäröivään maastoon ja opettelet ottamaan kompassilla suunnan kartalta. Näitä taitoja kannattaa harjoitella tutussa maastossa ennen kuin niitä tarvitsee oikeasti vaelluksella.
Kartta kertoo paljon muutakin kuin reitin
Maastokartasta näkee polkujen lisäksi esimerkiksi vesistöjä, rakennuksia, teitä, korkeussuhteita ja erilaisia maastotyyppejä. Kartan avulla voi arvioida jo etukäteen, millaista maastoa on tulossa vastaan.
Erityisesti korkeuskäyrien lukeminen auttaa hahmottamaan mäkiä, rinteitä, laaksoja ja muita maaston muotoja. Mitä lähempänä korkeuskäyrät ovat toisiaan, sitä jyrkempi rinne yleensä on. Harvemmassa olevat käyrät kertovat loivemmasta maastosta.
Karttaa kannattaa seurata matkan aikana eikä ottaa sitä esiin vasta silloin, kun sijainti alkaa epäilyttää. Kun tiedät jatkuvasti suunnilleen, missä olet, huomaat mahdollisen harhautumisen nopeammin.
Kompassi näyttää suunnan, mutta ei kerro missä olet
Kompassin avulla voidaan määrittää ilmansuunnat ja kulkea haluttuun suuntaan. Tavallinen levykompassi sopii hyvin retkeilyyn ja vaelluksille.
Levykompassissa on yleensä pohjalevy, kulkusuuntanuoli, pyörivä neularasia, asteikko ja kompassineula. Neulan pohjoispää osoittaa kohti magneettista pohjoista.
Kompassi ei kuitenkaan paikanna käyttäjäänsä. Oman sijainnin selvittäminen perustuu kartan lukemiseen, ympäröivän maaston havainnointiin ja tarvittaessa esimerkiksi GPS-paikannukseen. Kartta ja kompassi toimivatkin parhaiten yhdessä.
Opettele ensin ilmansuunnat
Pohjoinen, etelä, itä ja länsi ovat suunnistamisen perusta. Kun kompassi on vaakatasossa ja riittävän kaukana sen toimintaan vaikuttavista esineistä, neula pääsee asettumaan vapaasti.
Kun pohjoinen on selvillä, muut ilmansuunnat löytyvät sen perusteella. Tätä kannattaa harjoitella ensin ilman karttaa esimerkiksi kotipihalla tai tutulla ulkoilureitillä.
Katso kompassista pohjoisen suunta ja mieti sen jälkeen, missä ovat itä, etelä ja länsi. Kun ilmansuunnat alkavat hahmottua ilman pitkää miettimistä, kartan ja kompassin käyttäminen yhdessä helpottuu.
Suuntaa kartta maaston mukaisesti
Kartan suuntaaminen helpottaa kartan vertaamista ympäröivään maastoon. Kun kartta on oikein päin, kartalla näkyvät kohteet ovat samoissa suunnissa kuin ympärilläsi olevat kohteet.
Kartan voi suunnata kompassin avulla. Aseta kartta mahdollisimman vaakasuoraan ja kompassi sen päälle. Kartan pohjoisreunan tulee lopulta osoittaa pohjoiseen. Kompassia käytettäessä on kuitenkin hyvä muistaa, että neula osoittaa magneettiseen pohjoiseen, joka ei ole täsmälleen sama asia kuin kartan pohjoinen. Tarkassa suunnistuksessa tämä ero eli eranto on otettava huomioon.
Kun kartta on suunnattu oikein, ympäristöä on paljon helpompi verrata siihen. Esimerkiksi järven, tunturin, tien tai muun selkeän maastokohteen pitäisi löytyä kartalta samasta suunnasta kuin luonnossa.
Näin otat suunnan kartalta
Kun haluat kulkea kartalla olevasta pisteestä toiseen, kompassilla voidaan määrittää kulkusuunta. Tavallisella levykompassilla perusvaiheet ovat seuraavat:
- Aseta kompassin pitkä sivu kartalle lähtöpisteestä tavoitepisteeseen siten, että kulkusuuntanuoli osoittaa kohti tavoitetta.
- Käännä neularasiaa niin, että sen pohjaviivat ovat samansuuntaiset kartan pohjois-eteläsuuntaisten koordinaattiviivojen kanssa ja neularasian pohjoismerkintä osoittaa kartan pohjoiseen.
- Huomioi tarvittaessa alueen eranto kompassin mallin ja käyttötavan mukaisesti.
- Nosta kompassi kartalta ja pidä sitä vaakasuorassa edessäsi.
- Käänny, kunnes kompassineulan pohjoispää asettuu neularasian pohjoismerkinnän kohdalle.
- Kulkusuuntanuoli näyttää suunnan, johon sinun tulee edetä.
Kun suunta on löytynyt, katso kulkusuunnasta selkeä maastokohde. Se voi olla esimerkiksi erottuva puu, suuri kivi tai muu helposti tunnistettava kohta. Kulje siihen ja tarkista suunta uudelleen.
Näin kompassia ei tarvitse tuijottaa jatkuvasti kävellessä. Huomio pysyy samalla ympäröivässä maastossa, mikä on suunnistamisessa vähintään yhtä tärkeää kuin itse kompassin seuraaminen.
Suorin kompassisuunta ei aina ole paras reitti
Kompassi voi näyttää suoran suunnan kohteeseen, mutta suoraa linjaa ei aina kannata seurata. Edessä voi olla esimerkiksi järvi, suo, jyrkkä rinne tai muuten vaikeakulkuinen alue.
Karttaa ja ympäristöä pitää siksi tarkastella yhdessä. Jos esteen kiertäminen on turvallisempaa tai helpompaa, reittiä voidaan muuttaa ja tavoitteen suunta tarkistaa uudelleen myöhemmin.
Hyvä suunnistaminen ei tarkoita sitä, että kompassin osoittamaa linjaa seurataan väkisin. Tärkeämpää on tietää, missä suunnassa tavoite sijaitsee, seurata omaa etenemistä ja valita maastoon sopiva reitti.
Eranto kannattaa opetella huomioimaan
Kompassin neula osoittaa magneettiseen pohjoiseen, mutta kartan pohjoinen perustuu kartan koordinaatistoon. Näiden suuntien välillä on ero, jota kutsutaan erannoksi.
Eranto ei ole Suomessa kaikkialla sama, ja se muuttuu vähitellen ajan myötä. Tarkan kompassisuunnan yhteydessä kannattaa siksi käyttää ajantasaista tietoa alueen erannosta tai kartassa ilmoitettua korjaustietoa.
Lyhyellä matkalla pieni suuntavirhe ei välttämättä näy paljon, mutta pitkällä kompassisuunnalla useiden asteiden poikkeama voi viedä kulkijan selvästi sivuun tavoitellusta paikasta.
Aloittelijan ei silti tarvitse opetella kaikkea yhdellä kertaa. Ensin kannattaa opetella lukemaan karttaa ja käyttämään kompassia rauhallisissa olosuhteissa. Kun perusteet ovat hallussa, erannon huomioiminen on luonteva osa tarkempaa suunnistamista.
Pidä kompassi erossa häiriöitä aiheuttavista esineistä
Kompassineulan toimintaan voivat vaikuttaa lähellä olevat magneetit, sähkölaitteet ja metalliesineet. Myös puhelin kannattaa pitää riittävän etäällä kompassista suunnan tarkistamisen aikana.
Jos neula käyttäytyy oudosti tai ei asetu normaalisti, siirrä kompassi kauemmaksi mahdollisesta häiriön lähteestä ja tarkista suunta uudelleen.
Kompassia kannattaa käyttää mahdollisimman vaakasuorassa. Jos kompassi kallistuu voimakkaasti, neulan liike voi häiriintyä.
Puhelin ja GPS täydentävät karttaa ja kompassia
Puhelimen karttasovellus ja GPS-paikannus ovat hyödyllisiä vaelluksella. Niiden avulla oman sijainnin voi tarkistaa nopeasti, ja etukäteen ladattuja karttoja voidaan käyttää myös ilman verkkoyhteyttä.
Sähköiseen laitteeseen ei kuitenkaan kannata luottaa ainoana suunnistusvälineenä varsinkaan pidemmällä vaelluksella tai syrjäisessä maastossa. Akku voi loppua, laite voi rikkoutua tai käytössä oleva kartta ei välttämättä ole saatavilla ilman verkkoyhteyttä, ellei sitä ole ladattu etukäteen.
Paperikartta ja kompassi eivät tarvitse sähköä. Niiden merkitys korostuu erityisesti pidemmillä vaelluksilla, polkujen ulkopuolella liikuttaessa ja tilanteissa, joissa näkyvyys heikkenee.
Harjoittele suunnistamista tutussa maastossa
Kartan ja kompassin käyttöä ei kannata opetella ensimmäisen kerran keskellä tuntematonta tunturialuetta. Harjoitteluun sopii hyvin tuttu lähimetsä tai muu alue, jossa oman sijainnin voi tarvittaessa tarkistaa helposti.
Valitse kartalta kaksi selkeää pistettä ja harjoittele suunnan ottamista niiden välillä. Seuraa samalla ympäristöä ja katso, miten kartalla näkyvät maaston muodot vastaavat todellista ympäristöä.
Kun tämä alkaa sujua, kokeile hieman pidempää matkaa ja valitse matkalle selkeitä välitavoitteita. Vähitellen huomaat, ettei suunnistaminen ole vain kompassin seuraamista. Suuri osa siitä on kartan, oman etenemisen ja ympäröivän maaston jatkuvaa vertailua.
Mitä tehdä, jos et enää tiedä missä olet?
Jos oma sijainti alkaa epäilyttää, pysähdy. Mitä pidemmälle jatkat epävarmassa suunnassa, sitä vaikeammaksi tilanteen selvittäminen voi muuttua.
Yritä palauttaa mieleen viimeinen paikka, jonka sijainnista olit varma. Vertaa ympärillä näkyviä maaston muotoja karttaan ja tarkista, löytyykö läheltä esimerkiksi vesistöä, tietä, polkua, mäkeä tai muuta helposti tunnistettavaa kohdetta.
Retkeilija.fi:n artikkelissa Mitä tehdä, jos eksyt vaelluksella käydään tarkemmin läpi, miten eksymistilanteessa kannattaa toimia ja milloin avun hälyttäminen on tarpeen.
Karttaa ja kompassia kannattaa käyttää jo ennen kuin niitä tarvitsee
Jos kartta pysyy koko päivän rinkan pohjalla, sen ottaminen esiin vasta sijainnin ollessa epäselvä tekee tilanteesta tarpeettoman vaikean. Paljon helpompaa on seurata kulkemista matkan aikana ja yhdistää kartan kohteita jatkuvasti ympäröivään maastoon.
Sama pätee kompassiin. Kun sitä käyttää välillä tutullakin reitillä, ilmansuunnat ja suunnan ottaminen alkavat vähitellen tuntua tavallisilta retkitaitoilta.
Silloin kartta ja kompassi eivät ole mukana vain mahdollista eksymistä varten. Niistä tulee välineet, joiden avulla ymmärrät paremmin, missä olet ja mihin olet menossa.
